
Viime perjantaina (13.7.2018) Armas-yhtyeemme konsertoi uudella ”Lähteillä & Juurilla” -konserttiohjelmistolla osana Artjärvi-päiviä. Konsertti pidettiin Artjärven Villikkalan nuorisoseurantalolla, minkä kulmilla myös artjärveläissyntyisen kuplettimestari Tupa-Uunon laulut muun muassa ovat menneinä aikoina soineet.
Ennen konserttia korkkasimme musisoinnin Salmelan torilla, missä torikahveilla avattiin perjantainen Artjärvi-päivien ilta. Mukana musisoimassa olivat Erkki Vinkki, viulu, Pentti Niittynen, haitari, Jorma Laine, kitara & ukulele, sekä Kirsi Vinkki, viulu. Konsertissa oli päätetty esiintyä yhteisvoimin, paikallisia soittajia kera yhtyeen, ja mikä olisikaan parempi kenraaliharjoitus kuin torisoitto juhlavissa tunnelmissa! Soitettavat sävelmät olivat meille kaikille tutut Metsäkukkia, Suvivalssi sekä Tupa-Uunon sanoittama Jätkänhumppa. Sieltä sitten päästiinkin jatkamaan hyvällä lämmöllä kohti Villikkalaa.
Ihanat, kotoisat ja nuorisoseurantalolle tyypilliset vanhahtavat puitteet ja aurinkoinen kesäpäivä ja Villikkala-järven kimmellys loivat erityistä tunnelmaa Villikkalan nuorisoseurantalon saliin, jonka seinät ovat varmasti kuulleet ja nähneet monenlaista ohjelmaa vuosikymmenien varrella, niin iltamia, erilaisia juhlatilaisuuksia kuin ajanvietettä laidasta laitaan! Jumppa- ja urheilusalinakin se on toiminut kyläläisille. Salin kahvipöydät oli koristeltu pöytäliinoin ja elävin kukkakoristein ja lattialle olimme yhdessä tuumin levittäneet räsymattoja kotoisaa tunnelmaa luomaan. Lavan edustalla seisoo pönttöuuni ja vanha empiretyylinen sohva.
Tuntia ennen konserttia soittelimme konserttiohjelmistoa ja tunnustelimme salin kuuluvaa ja kaunista akustiikkaa, joka toimi erinomaisesti akustisten soittimiemme kanssa. Kyselin kahvitarjoilusta ja konsertin järjestelyistä vastaavalta, Artjärvi-päivien aktiivihenkilöltä, Päivi Koskimaalta, milloin hän osaa odottaa ihmisiä saapuvaksi. Vastaus oli ”siinä puoli seitsemän aikaan…” Kellon lyödessä tasan puoli seitsemän, ajoivat autot pihaan ja ihmisiä alkoi verkalleen lipua saliin ja kahvipuffettiin ostoksille. Yhtyeemme sekä bändin jäsenten eri projektien cd-levyjä oli näytillä ja myytävänä salissa. Artjärven Kesälehteä oli tarjolla pöydällä myöskin, lehdessä on luettavissa mm. artikkelini Lähteillä & Juurilla -projektiin liittyen ja suhteestani Artjärveen.

Sali täyttyi ihmisistä ja kuinka mukavaa oli huomata, että tiedotus oli kiirinyt Artjärveä pidemmällekin: väkeä oli Valkealasta, Kouvolasta, Lahdesta ja Ruotsista asti. Paikalla oli arviolta n. 70-80 henkeä yleisössä. Tunnelmapaloihin herkistyttiin yhdessä, railakkaammat rallit viihdyttivät ja yhteislaulut raikasivat, paikalla oli lauluhaluista yleisöä: Syyspihlajan alla (san. Arvo Kalliola aka Veikko Virmajoki), Tanssit tallin vintillä -polkka (san. J. Alfred Tanner) sekä Jätkänhumppa (san. Uuno Tupasela aka Tupa-Uuno). Iltamaperinteen jalanjäljissä houkuttelimme konserttiväkeä tanssilattialle, johon olimme raivanneet tilaa tanssi-intoisille. Saimmekin nähdä upeaa tanssia, kun upea pariskunta liittyi tangoon, polkkaan, valssiin ja katrilliin improvisoivin askelin – kuinka ihanaa ja tunnelmallista!
SYYSPIHLAJAN ALLA
(säv. Arvo Koskimaa, san. Arvo Kalliola aka Veikko Virmajoki)Punertaa marjat pihlajain kuin verta niillä ois,
on kurkiaurat lentäneet jo yli pääni pois.
Mukaansa ei mua ottaneet ne maihin kaukaisiin,
saa siivettömät tyytyä maan kylmän kahleisiin.Jää siskokseni tuuli yön, se laulaa laulujaan,
ja sade kylmin kyynelein lyö tummaan ikkunaan.
Nään monta mieron matkaajaa ohitse rientävän,
jotakin kerran odotin, ei saavu koskaan hän.Ikivihreä tulkinta: Henry Theel & Dallapé-orkesteri vuonna 1942
Kauniista ja kuumasta kesäsäästä huolimatta, mikä nosti myös sisälämpötilan melkoisen korkeaksi tuntui yleisö viihtyvän. Saimmekin konsertin vilpittömät loppukiitokset paikalliselta herrasmieheltä, joka kertoi käyneensä salissa tansseissa nuorena varusmiehenä lomalla ollessaan. ”Murhat kiitokset, että sain kokea näin upean konsertin täällä vielä tällä iällä…”, meni jotakuinkin hänen sanansa.
Seuraavana päivänä Artjärvi-päivien markkinoilla tapasinkin monia konsertissa olleita ja konserttiin aikoneita. Konsertti oli herättänyt paikallisuudellaan ja erilaisilla musiikillisilla ja paikkasidonnaisilla asioilla paljon tunteita sekä kauniita ajatuksia ja muistoja tutuilta kulmilta. Moni konsertin sävelmistä oli saanut inspiraationsa Artjärven maaperästä ja täällä vietetyistä hetkistä.
Pian kirjoittelen pidemmän tarinan blogiimme Artjärven alueen menneestä musiikista ja mm. jo muistoista hävinneistä viulupelimanneista, joita sivusin konsertin spiikeissä ja tarinoissa.
Niille, joilta konserttimme jäi kuulematta, on toinen mahdollisuus:
Yhtyettämme kuulee tänä kesänä vielä Mallusjoen Takinkääntöviikolla keskiviikkona 25.7. klo 19 Mallusjoen seuratalolla (Seuratalontie 37, Mallusjoki, Orimattila).
–––> Tervetuloa! Ottakaa ystävät ja naapurit mukaan! Siellä nähdään!