Armas (2013–) on viisihenkinen kansanmusiikkiin vankasti nojaava akustinen yhtye. Yhtyeen äänimaailman luovat haitari, harmooni, erilaiset kansanomaiset puhaltimet, viulu, kielisoittimet, myös jouhikko, lyömäsoittimet, toisinaan myös laulu. Armas-yhtyeen musiikki kiinnittää nykykansanmusiikista kuin perinnemusiikistakin kiinnostuneiden huomion ja luo katsauksen mm. erilaisiin kansanpuhaltimiin ja niiden sävykkäisiin sointeihin. Yhtyeen estetiikka pohjautuu niin perinteeseen kuin moderniin, uutta luovaan yhtyesoitantaan.
KUVA: Armas-yhtye Nuuksiossa metsäretkellä
KOKOONTUMINEN PAIMENMUSIIKIN ÄÄRELLE
Kesällä 1914 musiikkitieteen ylioppilas Armas Otto Väisänen vieraili Länsi-Inkerissä ja tallensi sieltä merkittävimmän tunnetun paimensoitinsävelmistön ja inkeriläisen soitinmusiikin aineiston. 100 vuotta myöhemmin joukko muusikoita Suomenlahden toisella puolella halusi soittaa ja laulaa näitä sävelmiä ja juhlia Väisäsen onnistunutta keruumatkaa. Tasavuosien kunniaksi (2014) syntyi konsertti, jossa Soikkolanniemen paimenten haliasoitot, tsizikit ja ruskavot soivat uusina sovituksina. Näin sai alkunsa myös Armas-yhtye, kun perinnejanoiset muusikot sukelsivat paimenmusiikin syviin vesiin.
Armas-yhtyeen ensimmäinen projekti on keskittynyt tähän A. O. Väisäsen ainutlaatuiseen Karjasoitto-paimensoittokokoelmaan (Toim. Ilkka Kolehmainen, Kansanmusiikki-Instituutin julkaisuja 15, Kaustinen, 1985). Karjasoitto 100 vuotta -projekti huipentui juhlavuoden konsertteihin ja sen jälkeen yhtye on konsertoinut erilaisissa kansanmusiikkitapahtumissa. Tällä hetkellä Armas konsertoi musiikkiopistokiertueen ja ensilevyn tiimoilta.
Karjasoitto-teemaisen konsertin ideana ja taiteellisena tavoitteena on ollut päivittää Karjasoitto-sävelmäkokoelma 2010-luvulle. Voi olla, että siinä samalla konsertti myös ravistelee kuulijoiden käsityksiä paimenmusiikista. Mitä paimenmusiikilta oikeastaan odotetaan? Pajupillin viserrystä? Tuohitorven töräyksiä? Karjasoitto-kokoelmaan tutustuminen oli myös meille, kansanmusiikin ammatillisen koulutuksen läpikäyneille muusikoille valaiseva kokemus. Paimenet ja kylänmiehet soittivat kaikenlaista musiikkia: tanssisävelmiä, muistoja rintamalta, sielukkaita improvisaatioita, hassuja lauluja sekä toki myös niitä karjasoittoja, jotka liittyivät eläinten kanssa kommunikointiin. Myös meidän konserttikokonaisuutemme sisältää monenlaisia tunnelmia. Kehtolaulun kautta siirrytään kylätansseihin, metsäisiä kaikuja seuraa pop-riffi ja inkeriläispaimenen improvisatorinen teema saa höysteekseen jazz-sointuja. Viulu soi kun Shostakovitsin konsertossa ja sitten pyörähtääkin käyntiin posetiivi. Yksi konserttimme johtoajatuksista on käyttämämme soitinnus. Se tekee kokonaisuudesta yhtenäisen ja antaa sille sen omaleimaisen sointisävyn.
Olemme halunneet käyttää vanhakantaisia paimenpuhaltimia kuten puusarvea, paimensoittua, lirua sekä eri kokoisia puisia huiluja. Niiden pehmeät mutta ilmaisuvoimaiset soundit ansaitsevat tulla kuulluiksi. Tässä konsertissa ne luovat siltaa yhtyeen ja sadan vuoden takaisten paimenien välille. Myös yhtyeen muut soittimet kuuluvat 1900-luvun alun kansanmusiikkiin: haitari, harmooni, viulu, jouhikko ja kitara.
Yhtyeen ensilevy, Metsästä kuuluu (CD 2016), on taltiointi Karjasoitto 100 vuotta -juhlakonserttiin kootusta ohjelmistosta ja yhtyeen omista sovituksista. Ensilevy julkaistiin syyskuussa 2016.
LÄHTEILLE JA JUURILLE
Yhtyeen uusin valmisteilla oleva konserttikokonaisuus, ”Lähteillä ja juurilla”, musiikkimateriaali nousee yhtyeen muusikoiden omista “soivista” juurista; Mistä musiikkimme tulee, mistä olemme saaneet vaikutteemme, mitkä ovat musiikillista mielenmaisemaamme, entä onko edellisissä sukupolvissamme tai sukujemme asuttamilla seuduilla musisoitu…?
Tämän päivän ja menneen kohtaamisesta yhtye on valmistamassa erilaisiksi konserteiksi muodostettavaa kokonaisuutta, jonka ohjelmisto on taiteellisesti vapaa sisältäen niin uutta kuin vanhaa – omia sävellyksiä sekä sovituksia vanhoista sävelmistä. Punaisena lankana konserttien teemoja johdattelevat kaskut, muistot ja tarinat yhtyeen jäsenten juurilta ja omilta, henkilökohtaisilta, musiikillisilta poluilta, painottuen omalla tavallaan kunkin yhtyemuusikon omien juurien paikkakunnille riippuen siitä, missä konsertti esitetään.
Ensimmäinen konsertti uuden materiaalin osalta on painottunut teemaltaan Orimattilan Artjärven seudulle ja se kuullaan Villikkalan nuorisoseurantalolla Artjärvi-päivien yhteydessä perjantaina 13.7.2018 kello 19:00!
Toinen esitys on luvassa Mallusjoen Takinkääntöviikolla heinäkuun lopulla 25.7.2018.
Lue projektistamme lisää artikkelista:
”Lähteillä ja juurilla” – Armas Artjärvellä heinäkuussa 2018
ARMAS – SOUNDS FROM THE NORDIC MEADOWS
Armas leads you on a path across pastures and to banks of foggy forest ponds, through nocturnal woods and dewy meadows at dawn to the village swing and dance. Follow the call of lulletti, a wooden horn, and let yourself be taken on a journey of sounds!
The band Armas digs deep in the Nordic archaic shepherd music tradition. The material collected by Armas Otto Väisänen in 1914 from Ingria, a region nowadays part of Estonia, bends and crackles in the improvising hands of these front row professional folk musicians. The special tune types like Tsiziks, Ruskavos and Saksinas get their new shapes in arrangements, the ancient wind instruments like the Liru and the Soittu are brought back in daily service again.
The premiere concert ”Karjasoitto 100 Years” celebrated the century of the archived shepherd music in the Finnish Literature Society in 2014. During his six days trip to Western Ingria in 1914, A. O. Väisänen collected some 160 tunes from a dozen players on a cylinder phonograph. Part of the results from the Finnish Literature Society Archive have also been published as a book with notation facsimile in 1985, but recordings with new musical translations are very few, until now.
Väisänen, being the most notable folklore colletor, managed to get a hold on something unique, at least to the wind instruments repertoire. The material gives a solid view on the shepherds’ musical landscapes in Finland and also elsewhere: the instrument as a vital tool for the shepherd was not only used for signaling, but also for lighting up the nocturnal shadows.
Until now the band members have played and arranged some twenty of the tunes, and are hungry to do more – however they never gained any experience on working with the cows.
ARMAS 